Mietteitä omavaraisuudesta ja kotivaraisuudesta. Tavoitteena on yksinkertaisempi ja siten mielekkäämpi elämä, jonka aikataulun sanelevat palkkatyön sijaan vuodenajat. Sitten joskus.

lauantai 26. marraskuuta 2016

Jouluvara



Kuukauden päästä on joulu, enkä voisi olla enempää innoissani. Joulu on minulle koko vuoden rakkain juhla. Se on tärkeä talvenkääntäjä, vaikka talven purevimmat pakkaset ja sakeimmat lumituiskut ovat vielä todennäköisesti edessäpäin. En viihdy koko suvun yhteen keräävillä jouluaterioilla, vaan vetäydyn jouluksi omiin oloihini kotipesääni. 

Lataan aina aika kovat odotukset jouluun, suunnittelen ruokia, etsin reseptejä, mielikuvaharjoittelen joulun tunnelmaa. Toisaalta toiveeni ovat varsin vaatimattomia: oma koti, hyvä ruoka ja rauhaisa tunnelma. Joululahjaksi riittää valkea joulu. Silti kiperimpään paikkaan sattuva yllättävä sähkökatkos voisi pahimmillaan pilata koko joulufiiliksen. Sähköverkko on haavoittuvimmillaan joulun aikaan, kun melkein jokaisessa taloudessa paistetaan kinkkuja samaan aikaan sähköuunissa. Mikäli ulkona sattuu vielä paukkumaan samaan aikaan kova pakkanen, niin kantokyvyn äärirajoilla mennään. Myös sopivasti osuva lumimyräkkä voi viedä sähköt moneksi päiväksi. Laaja sähkökatkos sulkee kaupat, pankit, apteekit ja bensa-asemat, joten mikäli jouluostokset on jätetty viime tippaan, joulusta voi tulla todella ankea pimeydessä, kylmässä ja nälässä. Tämän kauhukuvan inspiroimana päätin kerätä meille joulun yli riittävän kotivaran, jonka avulla joulufiilistä ei tarvitse menettää sähkökatkon sattuessa kohdalle. Lämpöä ja vettä olenkin jo käsitellyt aikaisemmissa postauksissani, joten yritän tässä kirjoituksessa ottaa huomioon kaiken muun mukavuutta tuovan ja pärjäämistä tukevan varautumisen.



Jouluruuan hankkimista emme koskaan jätä ihan viime päiville, sillä inhoan ruuhkassa jonottamista. Joten jos vaan kakka ei osu kunnolla tuulettimeen katkaisten sähköt kokonaan jo viikko ennen joulua, niin meidän ei tarvitse viettää joulua tonnikalapurkkeja kaapien. Kinkku, laatikot ja piirakat paistuvat normaalitilanteessakin leivinuunissa, joulusinapin ja glögit puolestaan voi kiehauttaa saunalla olevan kaminan liedellä. Uskon, että voimme luottaa ulkolämpötilan olevan sen verran viileän puolella, että ruuat on mahdollista säilyttää kylmässä. En usko siis, että näissä asioissa suurempia ongelmia ilmenisi. 


Joulun aikaan kertyvät varsin suuret määrät tiskiä on taas meillä pienoinen ongelma. Tiskivesi saadaan kyllä kiehauttaneen saunalla, mutta keittiötämme ei ole suunniteltu käsintiskaukseen vaikka meidän tänne muuttaessa keittiössä ei ollut astianpesukoneelle edes paikkaa. Kuivauskaappia ei ole, tiskialtaita on vain yksi iso, jonka vieressä on mielestäni täysin hyödytön pieni allas, altaan ympärillä on vähän laskutilaa... Epämukavaa suurien tiskimäärien tiskaaminen olisi ehdottomasti, mutta ei mahdotonta, joten joulun yli kyllä selvittäisiin. Kertakäyttöastioita en halua ostaa varalle.




Valaistusta varten tulisi olla reilu satsi kynttilöitä, jotka sopivat joulun tunnelmaan muutenkin. Ennen joulua pitääkin vielä haalia lisää lämpötuikkuja, kruunukynttilöitä ja tulitikkuja. Lisäksi meillä on otsalamppu ja pieni taskulamppu sekä paristoja niitä varten. Käteistäkin olisi hyvä olla varattuna kotivaraohjeiden mukaan.

Pystymme käyttämään vessaamme (toivottavasti) normaalisti ja huljauttamaan jätökset pihalammen vedellä viemäriin. Vessapaperia ja talouspaperia pitää vielä hankkia varastoon, sekä kosteuspyyhkeitä käsien puhdistamiseen. Saunassa pääsemme muuten pesulle. Perushygieniatarvikkeita en päästä kokonaan loppumaan ennen uuden ostamista, joten niitäkin pitäisi varastoista löytyä. Uunien avulla saisimme lämpötilan pysymään sisätiloissa siedettävissä rajoissa, vaikka ulkona olisi 30 astetta pakkasta. Villasukkia ja -nuttuja löytyy onneksi vaatekaapeista.




Patterillinen radio olisi hyvä olla olemassa pitempien sähkökatkojen varalle, jotta voi kuunnella viranomaisten tiedotteita ja uutisia. Se meiltä kuitenkin vielä puuttuu. Toki autossa voi myös käydä radiota kuuntelemassa, jos saa kotteron käyntiin paukkupakkasten aikaan ilman lämmitystä ja bensatankki ei ole vajunnut ihan tyhjiin. 

Meidän toisessa kannettavassa tietokoneessa akku kestää parisen tuntia, mutta uusimmassa koneessa akku kestää vähintään 7-8 tuntia. Akun puolesta olisi mahdollista pysyä maailman menossa mukana ja ehkä katsoa viihdykkeeksi Joulupukin kuumalinjaa ja jopa jokin elokuvakin. Mutta ongelmaksi muodostuukin netti. Nettiä voi jakaa puhelimista, mutta se kuluttaa puolestaan niiden akkua. Autossa voi uutisten kuuntelemisen lisäksi toki ladata puhelimia, mutta varavirtalähde on meillä hankintalistalla. Jos varavirtalähdettä ei ole vielä tänä jouluna käytössä ja auto ei pihahdakaan paukkupakkasessa, niin puhelimia ja tietokoneita säästellään välttämättömään yhteydenpitoon ja uutisten lukemiseen. Joulun viihdykkeet koostuvat tällöin kirjoista ja lautapeleistä. Joka tapauksessa joulun lähetessä täytyy kiinnittää erityisesti huomiota siihen, että laitteiden akut pidetään täynnä, jotta niistä ylipäätään olisi hyötyä sähkökatkon aikana.




















Kodin lääkekaapin on syytä olla ajan tasalla myös jouluna, sillä joulunpyhinä päivystävät apteekit voivat olla kymmenien kilometrien päässä. Kirjoitan tästä oman postauksensa myöhemmin, kunhan saan päivitettyä meidän lääkekaappimme erilaisten haavereiden ja sairauksien varalta. 

Joulukotivaramme ei varmasti ole täydellinen ja varmasti vasta tilanteen ollessa päällä ymmärtää mitä tärkeää siitä puuttuu. Uskoisin silti, että sähköttäkin joulustamme tulisi pitkälti toiveideni mukainen: hyvää ruokaa, lämpöä (ainakin leivinuunin vieressä kököttäessä), kynttilänvalossa pelattua scrabblea(, koneelta katsottuja jouluohjelmia) ja joulusaunareissulla lämmitetyt, terästetyt glögit.

perjantai 18. marraskuuta 2016

Lähteen lähteellä


Puhtaan veden löytäminen voi poikkeustilanteessa muodostua ongelmaksi. Kotivaraohjeissa opastetaankin hankkimaan kannellisia astioita, joihin liruttaa putkiston vedet sähkökatkon iskiessä ja joiden avulla hakea vettä yhteiskunnan järjestämistä vedenjakelupisteistä. Näiden astioiden suhteen meillä on kotivarassamme parannettavaa. Yhdelle aikuiselle ihmiselle juomavettä tulisi säilöä reilut pari litraa vuorokautta kohden. Meitä on täällä kaksi aikuista ja yksi koira, jonka vedentarpeesta tulee huolehtia vesikatkosten aikana. Vesi säilyy viileässä, pimeässä ja kannellisessa astiassa muutaman päivän, joten senkin mukaan kannattaa ehkä miettiä mille määrälle vettä astioita kannattaa olla varattuna. Meidän pienessä perheessä määrä on ehkä parisenkymmentä litraa, mikä riittäisi noin 4 päivälle. Pari kannellista ja elintarvikelaatuista ämpäriä onkin ostoslistalla, koska ne voi säilyttää sisäkkäin, jolloin ne vievät tavallisia vesikanistereita vähemmän tilaa.


Meillä on tontillamme metsän siimeksessä oma lähde, josta vesi kulkee puroa pitkin saunamme edustalla olevaan lampeen ja jatkaa siitä matkaansa eteenpäin metsään. Ehkä nimenomaan lähteen takia en ole osannut ajatella vedensäilytysastioiden olevan tärkeimpiä asioita kotivarassamme. Sulaa ja kylmää vettä kun on ympäri vuoden saatavilla. Lähteemme veden laatua ei ole tutkittu, mutta löysin Luontoon.fi -sivustolta tietoa, että  lähdevesi on yleensä juomakelpoista. Ylen sivuilta löytyi lisäksi mielenkiintoinen juttu lähteiden taianomaisesta historiasta, ja siellä myös mainitaan lähdeveden olevan vähähappista ja siksi myös vähämikrobista. Asumme I-luokan pohjavesialueella, jossa jätevesiasioissa ollaan tavanomaista tiukempia, eikä lähistöllä ole asutusta tai peltoja, joten todennäköisti lähteemme vesi on hyvää laadultaan. Meille on kerrottu, että ennen vanhaan kyläläiset hakivat juomavetensä nimenomaan meidän lähteestä. Lähdevesi on toki aina alttiina saastumiselle. Tällaista tilannetta varten voisimme hankkia suodattimen tai veden puhdistustabletteja, jotka tosin ainakin miehen armeijakokemusten mukaan muuttavat veden maun karmeaksi. Asiaan täytyy vielä perehtyä tarkemmin.


Lähteen vesi soveltuu toki myös pesuun, johon sitä olemme käyttäneetkin saunalla. Saunalla pystymme lämmittämään veden myös tiskaukseen ja pyykinpesuun. Keskustelimme talon entisen asukkaan kanssa ja hän kertoi, että hänen lapsuudessaan lähdettä käytettiin myös ruuan säilömiseen. Ylen tekstistäkin käy ilmi, että lähteitä on ennen käytetty jääkaappeina. Lähteen ympärille on kasattu kivimuuri, mikä varmasti osaltaan todistaa lähteen merkittävyyden aikanaan. Mielikuvitus myös herää: ties minkälaisia taikoja ja uhrauksia on aikanaan sen ympärillä tehty?

Lähdevettä voi myös käyttää wc-pöntön huuhtelemiseen sähkökatkoksen aikana, mutta olisi toki huomattavasti ekologisempaa, jos olisi olemassa jokin muu vaihtoehto kuin vesivessa. Erilaisia käteviä sisätiloihin soveltuvia kuivakäymälöitä on nykyään olemassa, ja jos meillä vain olisi wc-remontti suunnitelmissa, niin todennäköisesti päätyisimme jonkinlaiseen kuivakäymälään. Käsidesiä sekä kosteuspyyhkeitä tulisi joka tapauksessa olla aina varastossa, jotta kädet pystyy putsaamaan kätevästi vessakäyntien jälkeen. Nämä molemmat puuttuvat vielä kotivarastamme.

All in all, lähde takaa sen, että hätätilanteessa meillä on todennäköisesti laadukasta juomavettä, emme joudu kulkemaan likaisina, likaisissa vaatteissa ja pupeltamaan vähän ruokamme likaisilta astioilta. Lisäksi myös lämpimään aikaan pystymme säilyttämään ruoka-aineiden kylmäketjun. Poikkeustilanteessa lähteen arvo voi siis nousta arvoon arvaamattomaan perustarpeiden tyydyttämisessä, vaikka nykyään se tarjoaa meille vain pesuveden saunaan sekä esteettistä iloa pihan vesielementtinä.

keskiviikko 9. marraskuuta 2016

Hyvää puuta


Täällä Pohjois-Karjalassa on nyt jo jonkin aikaa eletty ihan ehdassa talvessa, mikä on meinannut, parin patterin ja ilmalämpöpumpun päälle napsauttamisen lisäksi, ahkeraa puuvajan ja uunien välillä ravaamista. Nyt seuraakin jatkoa edellisessä postauksessa alkaneelle pohdiskelulle lämmityksen järjestämisestä meidän malliin. Kerroin meidän tönön päälämmittäjistä, kahdesta uunistamme, ja ladoin tiskiin myös lukuja, jotka paljastavat sähkön kulutuksemme. Valtaosa tuosta sähköstä menee lämmittämiseen, sekä huoneilman että käyttöveden. En halua edes kuvitella minkälaisista kWh- ja euromääristä puhuttaisiin, jos meillä ei olisi uuneja ja niiden polttoainetta, eli puuta.





Voin iloisena todeta, että olemme polttopuiden suhteen omavaraisia. Olemme saaneet polttopuita aiemmin myös vanhemmiltani, mutta jatkossa puut tulevat täysin omalta hehtaarin tontiltamme sekä miehen omistamalta erilliseltä metsäpläntiltä. Viime talvena mies innostui kaatamaan tontilta koivuja ja niistä tuli ihan älytön määrä klapeja. Säilytystila loppui kesken, joten pursuilevan puuvajan lisäksi pihalla on vielä muutama klapikasa pressujen alla. Onneksi muutamaan vuoteen ei tarvitse polttopuiden teolla päätä vaivata, sillä vaivaa niiden tekemisestä alusta saakka itse toki on, kovastikin.






Milläs niitä puita kaadetaan, kuljetetaan ja muutetaan polttopuiksi? Miehellä on moottorisaha ja muut metsurin kamppeet sekä taito käyttää niitä. Miehellä on myös traktori, johon on puukärry sekä nostokoura, joten puiden kuljettaminen kauempaakin miehen parinkymmenen kilometrin päässä sijaitsevalta metsäpläntiltä onnistuu. Traktori tykötarpeineen rumentaa pihaa, mutta kätevä se silti ehdottomasti on! Puiden pilkkomiseen meillä on sähköllä toimiva pieni klapikone, joka on ollut varsin näppärä vekotin. Joku osa siihen jouduttiin kesän lopulla vaihtamaan, kun koje uupui viime kesän puu-urakan aikana. Kirveskin toki meiltä löytyy varajärjestelmäksi ja itsekin olen sillä nakellut klapeja jokunen vuosi sitten, mutta varsinkin viime kesäisten suurten määrien tekemisessä jonkinlainen koje on melko lailla välttämätön, kun muutakin pitäisi keretä tehdä.



Sisälämmön lisäksi tarvitaan myös lämpöistä vettä oman nahan, pyykin, astioiden ja huushollin pesuun sekä ruoanlaittoon. Meillä ei valitettavasti ole talossa puuhellaa, jonka avulla lämmittää kattilassa vettä. Sen hankkimista olemme kyllä suunnitelleet ja voi olla, että jossain vaiheessa hankimme leivinuunin viereen pienen puulieden, jolla saisi parilla kalikalla instant-lämmön tupaan leivinuunin hidasta lämpöä odotellessa. Sähkökatkojen aikana puuliesi toden teholla näyttäisi kyntensä ja hyötynsä. Pihasaunalta onneksi kuitenkin löytyy jo nyt veden lämmitysmahdollisuudet. Saunassa on muutaman kymmenen litran vesipata ja sauvatuvassa on makuuhuoneestamme uuden uunin tieltä sinne siirtynyt Jotulin kamina, jossa on liesi. Tuota kaminaa olemme käyttäneet lähinnä kovien talvipakkasten aikaan vilvoittelutilan lämmittämiseen ja joulun aikaan meillä on ollut perinteenä lämmittää liedellä glögit ja nautiskella ne saunomisen välissä. Talon ulkopuolella sijaitseva veden lämmityssysteemi ei tietenkään ole ideaali, mutta riittävä kuitenkin tässä vaiheessa. Mistäs sitä vettä sitten saa lämmitettäväksi, jos sähköt ovat pois pidemmän aikaa ja pumppu ei nosta kaivosta vettä? Tästä kirjoittelen sitten toisessa postauksessa.

Sanoisin, että lämmityksen osalta tilanne on meillä hyvä omavaraisuuden näkökulmasta, varsinkin kun tarkoitus ei ole varautua maailmanloppuun, vaan lyhempiaikaisiin poikkeustiloihin. Pitkä katkos polttoaineen saannissa toki vaikeuttaisi polttopuiden tekoa, mutta silloinpa ei pääsisi töihinkään, joten aikaa jäisi enemmän polttopuiden nakutteluun kirveellä.

perjantai 4. marraskuuta 2016

Kylmästä lämpimään



Lämmitys on yksi merkittävimmistä omavaraisuuden haasteista täällä Pohjolassa. Meillä talon lämmityskausi avautuu viimeistään syyskuussa ja päättyy kelien mukaan touko-kesäkuussa. Meidän talossa on sähkölämmitys, joka on toki kätevä ja nopea, mutta myös kallis ja sähkökatkojen aikana hyödytön. Meillä on myös tuvassa ilmalämpöpumppu, jonka saimme vanhemmiltani tuparilahjaksi. Sitä ollaan käytetty syksyisin ja keväisin puulämmityksen tukena. Kovimmilla pakkasilla emme ole sitä käyttäneet huonomman hyötysuhteen takia.



Sähköpattereita huomattavasti tärkeämmässä roolissa ovatkin meidän ihanat uunit. Tuvassa on jykevä leivinuuni, joka lämmön tuottamisen lisäksi kypsentää ruuat aina joulukinkkuun saakka. Makuuhuoneeseen muurautimme muutama vuosi sitten toisen varaavan uunin. Halajimme tuohon tilaan ensin pönttistä, mutta uunintekijän suosituksesta siihen muurattiin varsin massiivinen kulmatakka, samanmallinen joka siinä joskus aiemminkin oli ollut. Se oli sydämen sijaan järjellä tehty päätös ja sillä saatiin maksimoitua puulämmityksen hyödyt. Näillä kahdella uunilla on iso vastuu sähkölaskun kurissa pitämisessä ja erinomaisesti ne ovat siinä onnistuneet!




Talomme on siis vanha hirsitalo, joka on rakennettu 1929 ja pinta-alaltaan se on noin 120 neliötä. Ullakko on rakentamatonta kylmää tilaa. Ikkunat on uusittu vajaat kymmenen vuotta sitten laadukkaisiin ja nykyaikaisiin ikkunoihin. Toki olisi hienoa, että vanhat ikkunat olisivat paikoillaan, eivätkä ullakolla säilössä, mutta talvipakkasten aikaan täytyy myöntää, että tiiviit ikkunat ovat aika mukavat. Yläpohjassa on paksuhko purueriste, samoin ilmeisesti lattian alla. Ulkoverhouksen alla on luultavasti jonkinlainen tuulensuojaeriste. Sisäpuolelta hirret ovat paljaana. Viima ei vingu nurkissa, mutta ilma kiertää ja talo hengittää, kuten on suunniteltukin. Tämä takaa sekä terveen hengitysilman että talvisin viileät lattiat. Myyjä kertoi meille talon vuosittaisen sähkönkulutuksen olleen hänellä noin 15 000 kWh puulämmityksen ohessa. Tutkin PKS:n OmaWatista viime aikaista kulutustamme ja olemme käyttäneet ajalla 11/2015 - 10/2016 sähköä yhteensä noin 7800 kWh. Vuosi aiemmin kulutus on ollut vuoden aikana piirun verran alle 11 000 kWh. 

Näihin lukuihin vaikuttavat sähkön käyttötavat ja kahden uunin ahkeran lämmittämisen lisäksi talvien pakkajaksojen kireydet ja pituudet. Ehkä myös uuninlämmitys taitomme ovat kohentuneet eikä lämpöä mene harakoille. Lisäksi viime talvena aloitimme pitämään yhtä kammaria kylmänä talvisin, siellä laitamme vain kovimmilla pakkasilla sähköpatterin päälle pitämään peruslämpöä, muuten se on muista huoneista tihkuvan lämmön varassa. Mies tiivisti nyt syksyllä ylimääräisillä Finnfoam-palasilla eteisestä ullakolle vievän oven, mielenkiintoista seurata onko sillä minkälaista vaikutusta sähkönkulutukseen. Nyt tätä kirjoittaessa tuli mieleen, että rossipohjan luukuthan voisi jo sulkea, kun lämpötila on pakkasen puolella. Se auttaa hieman lattioiden viileyteen. Talvisin lisäksi lunta kasataan kivijalan päälle heti kun on jotain mitä kasata. Viimekin vuonna kovat pakkaset tulivat ennen kuin lunta oli maassa ollenkaan.  Kaikista toimenpiteistä huolimatta kovilla pakkasjaksoilla sähkölasku nousee aina väkisinkin pökerryttäviin lukuihin.



Toki vanhassa talossa asuminen tarkoittaa talvisin myös tietynlaisia, hmmm, myönnytyksiä sisälämpötilan suhteen. Lattiat ovat talvisin viileät ja koko lämmityskauden ajan villasukat (tai jopa kahdet!) ovat tarpeen olla jaloissa. Yli 20 asteen sisälämpötila on pakkasilla yleensä utopiaa. Kovilla pakkasilla aamulla saattaa olla 15-16 astetta tuvassa, uuneja lämmittämällä sitä saa parilla kolmella asteella nostettua. Sähköpattereita pidämme päällä pakkasten aikaan joka huoneessa ja ne on säädetty 15-17 asteeseen. Tämä on asennekysymys, ja oikeaan asennoitumiseen auttavat ne villasukat ja -nutut.

Nyt eletään jo marraskuun alkua ja meillä ei vielä ole yhtä ainutta patteria napsautettu päälle, eikä ilmalämpöpumppukaan ole hurissut. Tähän vaikuttaa merkittävästi se, että olen ollut edellisiä syksyjä enemmän kotona opiskelujeni takia. Kovilla pakkasilla uuneja pitäisi keretä lämmittämään sekä aamuisin että iltaisin, mikä on työssäkäyville melko vaikeaa toteuttaa. Ulkona on nyt pikkupakkasta, talvi tuntuu tulleen aikaisin tänä vuonna. Ensi viikolla näyttäisi tulevan kymmenen asteen pakkaset ja silloin varmasti joutuu jo turvautumaan myös ilmalämpöpumpun ja parin patterin apuun. 

Kirjoittelen myöhemmin lisää lämmitykseen liittyen, sillä eivät ne polttopuut itsestään uuninpesään tietään löydä.

torstai 3. marraskuuta 2016

Alku

Follow my blog with Bloglovin


Olen liki kolmekymppinen nainen ja asun miehen ja koiran kanssa siellä, missä kolmasosa suomalaisista haluaa asua, eli haja-asutusalueella. Siltikin asuinseutumme Pohjois-Karjalassa kärsii muuttotappioista ja neliömetrit ovat halpoja. Työpaikkoja on vähän asukkaisiin nähden ja ne harvat sijaitsevat yleensä pitkän ajomatkan päässä. Tähän yhtälöön kun lisää kallistuvan bensan sekä kuihtuvan julkisen liikenteen ja muut palvelut, niin ymmärtäähän sen että ei tänne moni halua, vaikka kodin hankintahinta olisikin alhainen. Me tänne jokunen vuosi takaperin jokatapauksessa löysimme aika, kun nykyisen talon myynti-ilmoituksen näimme ja siihen kovin ihastuimme ja lopulta ostimme ikiomaksi. Paikka ei ollut ideaali työpaikkojen sijainnin suhteen, mutta muuten tänne on ollut hyvä rakentaa omannäköistä elämää.




Haluaisimme olla omavaraisempia, itsenäisempiä ja valmistautuneempia. Omavaraisuudella tarkoitan osittaista omavaraisuutta eritoten ruuan, veden ja polttopuiden suhteen. Pidemmälle mietittynä myös esimerkiksi osan sähköstä voisi tuottaa itse. Itsenäisyys tarkoittaa meille kahleiden (osittaista) katkaisemista palkkatyön muodostamaan oravanpyörään. Valmistautumisella tarkoitan valmiutta kohdata poikkeustiloja ja selviytyä niistä kohtuu mukavasti. Käytännössä poikkeustilalla viittaan esimerkiksi pitkittyneisiin sähkökatkoihin, kun ruokaa ei saa kaupoista eikä bensaa huoltoasemilta, vesi ei kulje putkistoissa ja patterit pysyvät kylminä. Sotatilat ja zombi-apokalypsit ovat tietysti asia erikseen ja silloin tulisi äitiä ikävä, vaikka miten olisi varautunut. Pidemmälle mietittynä omavaraisuus tarkoittaa meillä myös haavetta vähentää palkkatyön määrää. Pärjätä vähemmällä rahalla ja saada enemmän kaikkea muuta, siten sen kai voisi tiivistää.

Postauksen kuvat on otettu 1. lokakuuta sekä tänään. Ovat nämä vuodenajat vaan hieno juttu, vaikka omavaraisuudelle omat haasteensa asettavatkin!