Saimme laittaa vesivaramme käytännön koetukselle kuluneena viikonloppuna. Perjantai-iltana ihmettelin, kun kylpyhuoneen lattialle kerääntyi pieni vesilammikko aina samaan kohtaan. Kun suihkukäyntien yhteydessä lattialle hiuksista ja muualta valuva vesi ei voinut enää olla siihen syynä, mieheni päätti perehtyä tarkemmin veden alkuperään. Ilmeni, että allaskaapin sisällä olevan putken yhdestä liittimestä (en mene vannomaan, että tämä on sen osan oikea nimitys) tippui vettä hiljalleen kaapin pohjalle ja sieltä reiän kautta lattialle. Perjantai-ilta kun oli kyseessä, niin emme saaneet enää oman kylän putkimiestä kiinni, niinpä insinöörimieheni päätti itse kokeilla saisiko ensiapuna kiristäneen liitintä sen verran, että se ei tiputtaisi vettä. Yrityksen jälkeen vettä suihkusi allaskaapin sisäseinille, ja kiroileva insinööri juoksi sulkemaan vesihanat koko talosta. Astianpesukone ja pyykkikone olivat parhaillaan pyörimässä ja ne piti pysäyttää.
Vaihtoehtoina oli yrittää saada joku päivystävä putkimies kiinni, joka tulisi kauempaakin korjaamaan putkirikon. Nuukina ihmisinä päätimme kuitenkin sinnitellä viikonlopun yli ilman vettä, ja soittaa maanantaina paikalliselle putkimiehelle, joka tekee töitään huomattavasti huokeampaan hintaan kuin kaupunkilaiset kollegansa, ja toivoa että hän kerkeisi tulla mahdollisimman pian. Onneksi hänellä ei ollut mitään suurempaa projektia meneillään, vaan hän tuli pelastamaan meidät pulasta jo maanantai-aamupäivästä.
Kuten olen aiemmassa postauksessa kertonut, meillä on tontillamme oma pihalampi, johon vesi pulppuaa lähteestä. Pesuvettä ja vessan huuhteluvettä siis riitti yllin kyllin, kun teki lammen jäähän reiän ja piti sen viikonlopun yli avoimena. Vettä todennäköisesti pystyisi juomaan sellaisenaan, mutta siihen ei tarvinnut tällä kertaa mennä. Käärimme vaurioituneen putken pyyhkeeseen ja avasimme vesihanan siksi aikaa, että saimme täytettyä vesipullot. Yhteensä otimme juomavettä talteen noin 8 litraa, joka riitti juuri ja juuri maanantaihin saakka kevyttä säännöstelyä noudattaen. Enemmänkin olisimme saaneet, mutta emme nähneet sille tarvetta, kun lammesta tai kaupasta olisi voinut hakea lisää. Kunnolliselle vedenvarastoimispöntölle on kuitenkin meillä ehdottomasti tarvetta ja aion sellaisen hankkia mahdollisimman pian.
Juomapuolen kanssa ei siis tullut ongelmia, lammen vedellä huuhdoimme vessanpöntön sekä pesimme itsemme saunassa. Olin varastoinut meille pari pakettia vauvan peppupyyhkeitä, joilla "pesimme" kätemme vessakäyntien jälkeen. Yksi ongelma kuitenkin oli, joka olisi varmasti tilanteen pitkittyessä alkanut ottaa kunnolla pattiin. Nimittäin tiskaaminen. En tiedä millainen henkilö on keittiömme suunnitellut, mutta käytännön ymmärrystä hänellä ei ole ollut. Taloon muuttaessamme täällä ei ollut astianpesukoneelle paikkaa, vaan astiat täytyi pestä käsin. Mikäli keittiö olisi suunniteltu järkevästi, hyvin mahdollisesti pesisimme astiat todennäköisesti edelleen käsin, mutta kun keittiössä ei ole kuivauskaappia ja vain yksi tiskiallas, jonka ympärillä ei ole ollenkaan kunnollista laskutilaa, ei käsintiskauksessa ollut mitään mieltä. Niinpä noin puolentoista vuoden asumisen jälkeen, me teimme astianpesukoneelle paikan. Viikonlopun yli olisimme todennäköisesti voineet olla helposti tiskaamattakin, mutta koska astianpesukone oli täynnä sisässään puoliksi pestyt astiat ja tiskipöydällä jo valmiiksi kokkailujen jäljiltä likaisia kuppeja ja kippoja, alkoivat puhtaat astiat olla vähissä ja pöydät pursuilla likaisia astioita, joten sunnuntaiaamuna päätin pestä astianpesukoneeseen jonottavat astiat käsin. Koko homma alkoi tietenkin pesuveden lämmittämisellä kattilassa ja sen jälkeen kikkailemalla itse pesemisen, huuhtomisen ja kuivaamisen välillä. Not fun.
Viikonlopun aikana mielessä risteili monenlaisia ajatuksia vedettömyyteen liittyen. Toisaalta tuli ikävä opiskeluaikojen kerrostaloasumista, jossa talonmies pelasti pinteestä tarvittaessa vaikka keskellä yötä. Toisaalta taas tuli mieleen, että vesiputketon talonomistaja on huoleton. Väkisinkin tällainen putkirikko jättää mieleen kaivertamaan pienen epävarmuuden, että entäs jos jossain silmiltämme piilossa joku muu vesiputken osanen tiputtaa vettä rakenteisiin. Tuossa nyt hajonneessa osassa oli putkimiehen mukaan harvinainen valmistusvika, joten pelko samanlaisesta putkirikosta ei ole kovin todennäköinen, mutta aina toki olemassa. Viikonloppu sujui kuitenkin mukavissa merkeissä (paitsi se tiskaus) ja vesikatkos ei suuremmin vaikuttanut elämäämme näin lyhytkestoisena. Tilanne olisi toki ollut aivan toinen, jos meillä ei olisi tuota rakasta lähdettä tontillamme. Kiitollisena uuteen viikkoon siis astianpesukoneen ja pyykkikoneen hurskuttaessa taustalla!
